Omenoiden säilömistä

Tämän syksyn sato on jäänyt päivittämättä ja melkein kyllä kuvaamattakin. Melkoisesti kyllä säilöimme, hilloa ja pakastusta lähinnä. Sokeriton omenasose on ollut perheemme suosikki, kiitos siskoni neuvon.

Sokeritoon omenasose
Ensin poistetaan kannat ja huonot kohdat, sekä lohkotaan omenat. Laitetaan kattilan pohjalle hieman vettä (½-1dl, ettei omenat pala aluksi pohjaan). Omenoita keitellään hiljalleen kunnes pehmenevät ja alkavat soseutua. Tämän jälkeen mössö soseutetaan sauvasekottimella hienoksi soseeks
i. Puolessa tunnissa, omenoiden lisäämisestä, taisi olla soseutettavissa.

Koitimme käyttää koko omenasadon, tätä sosetta teimme suunnilleen 30 litrasta omenoita, sosettakin tuli siis melkoisesti. Pakastimme lähes kaiken, koska tämähän ei pitkään säily jääkaapissa. Pakastin sosetta pilttipurkkeihin, muovirasioihin, eri kokoisiin jääpalamuotteihin ja jopa silikonisiin suklaamuotteihin. Näistä tuli melkoisen kauniita, kuvassa on sydämiä puuron päällä. Puurossa näitä eniten käytetäänkin, kulutus on melkoista, kun kolme lasta syö puuron aamuin illoin (toki toisinaan muutakin puuron joukossa) jugurtin joukossa menee myös mainiosti.

Soseen joukosta kuoria ei huomaa ollenkaan, hieman luulen, ettei meillä kuorita ensivuonna hillo-omenoitakaan. Omenanlohkontavehje oli muuten näissä määrissä aivan ehdoton. Sellainen mekaaninen vehje, jolla painetaan omenan päälle  ja näin omena on lohkoina ja kanta irrotettuna.

Hillon ja soseen lisäksi tein omenamehua mehumaijalla. Mummuni tällaista mehua teki, mutten siltikään aikaisemmin ole uskaltautunut, omenamehu kun mukamas kuuluu tehdä puristamalla. Mehuun en poistanut kantoja, mutta puukolla lohkoin omenoita (jälkeenpäin ajateltuna taisi lohkonta olla turhaa). Mehun keittämisessä ei ollut mitään erikoista, hieman pidempään taisi kestää. Lopputulos oli noin 30 litrasta omenoita seitsemisen litraa mehua. Mehu oli todella hyvää ja älyttömän makeaa. Vettä tähän ei juurikaan voi lisätä, oikeastaan kaipaa vettä vain makeuden häivyttämiseksi.

Monen tunnin keittämisestä tuli siis alle kymmenen litraa mehua, mutta oikein hyvää. Vaivaa tästä ei juuri ollut, muovipulloissa ja kipoissa kaiken pakastimme. Tämänkin jatkojalostusta pohdein seuraavan syksyn varalle.. Jos kannat ja huonot kohdat poistaisi, voisi mäskin soseuttaa ja pakastaa samalla tavalla puuron joukkoon käytettäväksi. Säilöimme vasta loppusadon omenoita ja omenat olivat herkullisia ja makeita sellaisenaankin, jostain toisesta lajikkeesta ja aikaisemmin syksyllä tai keväällä makeutta tuskin olisi näin rutkasti ollut.

vadelmasuklaa smothie

= Vanhentuvien ja ei niin hyvän makuisten ruokien sekoitus. Danonine luonnonjugurttia oli sikahalvalla City Marketissa, päiväyskin sitten oli lähellä. Carte dor (en jaksa tarkisaa miten se oikeasti kirjoitetaan, ei ainakaan noin) vadelmasorbettia, suklaa "kastikkeella" taas olin aikoja sitten ostanut tarjouksesta, mutta oli liian muikeaa minun makuuni ja kolmantena aineksena oli hieman tummuneet banaanit.

Ensin laitoin banaanin ja jugurtin koneeseen ja kun olivat hyvin sekaisin, laitoin joukkoon sorbetin. Kukin käyttää tietysti "sekoitinta" mitä kotoa löytyy. Ainemäärät olivat suunnilleen seuraavat.

2 banaania
½ l luonnon jugurttia
400 ml sorbettia

Oikein hyvää tuli. Kuviakin otin monta, mutta kameran kanssa kävi pieni onnettomuus. Tippui taasen lattialle, akun ja muistikortin luukku ei ennestään pysynyt kiinni, mutta nyt ei pysy enää akkukaan sisällä. Sormella kiinni pitämällä pysyy kamerassa, mutta näköjään kolmannes tai neljännes kuvista oli ainoastaan onnistunut. Uuden kameran hankintahan tähän väliin olisikin tarvittu..

Marjamehuja

Taas on meuhuntekokausi, oikeastaan mehut on jo tehty. Tällä kertaa tuli "sekamehua"  punaisista ja valkoisista viinimarjoista, raparperista ja karviaisista. Nämä löytyi omasta pihasta. Runsaan leikkelyni ansiosta odotan suurempaa satoa vasta ensi vuonna, joten poimein vanhempieni luota lisäksi punaisia viinimarjoja ja sain heiltä myös viimevuoden vadelmia. Lisäksi tein siis kaksi maijallista vadelma-punainen viinimarjamehua ja yhden vielä punaisista ja mustista marjoista, nämä mustat löytyi vielä kotipuskista ja puskiin jäikin loppukesäksi syömistä. Mehu-Liisaniko se oli, on melkoisen suuri, taisi mennä marjoja 10l ja sen melkoisen kukkuralleen laitan. Sokereineen taisi tulla kerralla aina 6-7 litraa mehua, että taitaa reilu 25 litraa ainakin olla yhteensä.

Kuvassa taitaa olla punainen viinimarja-vadelmamehut.

Viinimarjamehu
Itselle ohjeeksi, kun en koskaan muista, niin laitan äitini ohjeen mukaisesti 300g sokeria mehulitraa kohden. Jonkun ohjeen juuri luin, missä käskettiin laittamaan 200-300g litraa kohden.

Mansikka smootie

Siis mikä ikinä tämä onkaan nimeltään, jugurttinen mansikkajuoma ehkä. Lapset halusivat jugurttia, minäkin hieman.. Normaalisti laitan lapsille pakasteesta marjoja hieman sulatettuna luonnonjugurttiin, itse en niin isoista kokkareista välitän, joten soseutin juoman, otin pöydälle valmiiksi banaania ja jäätelöäkin, mutta annoksesta tuli muutenkin suuri, jäivät siis ensikertaan.

Mansikka smootie
2,5dl jäisiä mansikoita
2 dl luonnonjugurttia
sokeria

Sulatetaan mansikoita hieman, jonka jälkeen kaikki aineet hyvään sekoittimeen, mikä pystyy jäisiin marjoihin. Itse en lisännyt sokeria, mutta mansikoihin oli taidettu laittaa hieman jo pakastusvaiheessa. Melkoisen muikeaa tuli, mutta sopivaa meidän makuun.

Nämä jugurttijuomat on erikoisia, älyttömän hyviä. innostutaan näistä aina ajoittain, sitten näitä tehdään pari viikkoa kaikkia erilaisia ja unohdetaan puoleksi vuodeksi kokonaan. Nyt siis luvassa näitä, seuraavaan pääsevät varmaan jätski ja banaanit, tai ehkä mustikat ja tuoremehu, saapa nähdä. Lopputulos oli melko kohmeinen, kuten kuvasta näkyy, siksi smootie, eikä jugurtti..