Herrasväenleivät

Herrasväenleipiä tehdessä tuskailen aina sen kanssa, pitäisikö näitä tehdä leivinjauheen kanssa vai ilman. Tällä kertaa tein leivinjauheetta, ulkonäköön en ole täysin tyytyväinen, inasen olisivat voineet olla paksumpia. Ehkä ensi kerralla teen hiukan paksumpia ja samalla ohjeella, maultaan kun olivat mainioita.

Gluteenittomana tein pienen osan taikinaa, kehuja sai nekin maun puolesta, mutta rumiahan ne olivat. Valmiista piparista kuulsi punainen hillo läpi, levisivät enemmän ja sydänaukkoakaan ei olisi sydämeksi kaikista tunnistanut. En tiedä miten gluteenittomat herrasväenleivät onnistuisivat paremmin, sillä leivontavaiheessa jauhojakin ajattelin olevan jo liikaa.

Käytin kolmisen vuotta seitten markkinoilta ostamaani sydänmuottia, mutta onnistuuhan nämä millä tahansa pyöreällä muotilla tai vaikka ohutreunaisella kahvikupilla.

Herrasväenleivät
200g voita (margariinia)
1dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1,5tl vanilijasokeria

Pipareiden väliin
vadelmahilloa

Vatkaa voi ja sokeri ja lisää joukkoon sihdin läpi keskenään sekoitettuna muut aineet. Sekoita varovasti ja anna taikinan vetäytyä hetki jääkaapissa.

Kauli taikina noin 2-3mm paksuiseksi levyksi (vaatii vehnäjauhoja, ettei tartu kiinni). Ota muotilla pyöreitä pikkuleipiä ja paista uunissa noin 175 asteessa 10 min. Meidän uunilla keskitasolla 11-12 minuuttia. Valmiit pikkuleivät eivät juurikaan saa saada väriä.

Täytä valmiit piparit pienellä määrällä hilloa. Toiset näitä sokeroikin, omat olivat niin mureita, etteivät olisi sokerissa pyörittelyä kestäneet. Piparit ovat parhaimmillaan vasta seuraavina päivinä, pysyvät ihanan pehmeinä, suorastaan suussa sulavina. itse uskalsin huoneen lämmössä säilyttää, hyvältä maistuivat viellä viikon päästä, kunnes loppuivat.

Todella rapeat vohvelit

Nyt oli hyvä syy ryhdistäytyä Arkiruokalan suhteen. Tämä täydellinen, todella rapeiden ja herkullisten vohveleiden ohje oli pakko saada ylös jo ihan itseä varten. Ensimmäiset tekemäni vohvelit, jotka pysyivät rapeina viimeiseen suupalaan asti. Ohjeen runko Viirun ja Pesosen keittokirjasta, mutta rasvan ja suolan suhteen muokkailin.

Rapeat vohvelit 10kpl
40g voita
3dl vehnäjauhoja
2dl kylmää vettä
0,5tl suolaa
3dl kuohukermaa

Vaihtoehtoisesti 2dl kermalla 6-7 vohvelia
27 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1,33 dl kylmää vettä
1/3 tl suolaa
2 dl kuohukermaa

Sekoitetaan vesi, suola ja vehnäjauhot, lisätään joukkoon sulatettu (ja jäähdytetty) voi ja viimeiseksi vaahdotettu kerma. Taikina on melko paksua, tästä paistetaan vohveleitä noin 3/4dl taikinaa kuhunkin. Tarjoillaan kermavaahdon, hillon tai vaikka jäätelön kera.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut ollenkaan suolaa, mutta mielestäni sen kaipaa. Voita tuli taikinaan myös vähemmän, mutta vohvelirautaa puolestaan voideltiin voilla. Kokeilin, mutta rasva lenteli ympäriinsä, joten jätin sen tekemättä, eikä yksikään tarttunut kiinni. Alkuperäisohje Viirun ja Pesosen keittokirja Sven Nordqvist ja Christine Samuelson.

Mustaherukkahillo

Poika tuli yksi päivä eskarista ja kertoi miten ihanaa mustaherukkahilloa oli ollut ruuaksi. Herukat oli jo poimittu ja ikävä kyllä mummultakin. No mentiin vielä puskiin pikkuisen hilloannoksen toivossa. Aikaisemmin raakana puskiin jätettyjä marjoja olikin 1850grammaa kuin aivan kaikki mustat ja hiukan vihreitäkin noukittiin. Tehtiin tuosta määrästä hillo ja vaikka käytettiin koko hillosokeripussi jäi hillo vähän löysäksi. Tässä ohje seuraavaa kertaa varten, vähemmällä marjamäärällä.

Iltapuuro, keksein kuvata vasta tämän "kauniin" hillon lättäilyn jälkeen..

Mustaherukkahillo

1700g mustaherukoita
1kg hillosokeria
1dl vettä

Pestään ja perataan marjat. Lämmitetään marjoja ja vettä kunnes seos höyryävää, lisätään sokeri. Sekoitellaan välillä kunnes kiehuu hiljalleen, keitetään vielä 15 minuuttia. (Hillot pitäisi kuoria vaahdosta, en tuota yleensä tee, eikä tässäkään juuri vaahtoa muodostunut). Annetaan hillon jäähtyä puolisen tuntia ja purkitetaan kuumiin purkkeihin, kuumine kansineen.

Pursotettavat pikkuleivät

Tosi yksinkertaisia pikkuleipiä ja vain muutamasta ainesosasta. Erilaisia kuin aikaisemmat, mutta yhtä hyviä. Pursotus onnistui vanhalla ohjeella paremmin, mutta nyt oli eri kone ja vähän liian jauhoinen taikina.  Ohje uudesta pikkuleipäpursotinpaketistani, no piti siihen sitruunanmehua lisätä ja vähentää jauhojen määrää..

Pikkuleipiä (2 kaksi pellillistä, ehkä vähän kolmatta..)
180g voita
30g sokeria
200g vehnäjauhoja
1 munankeltuainen
(1 ½ rkl sitruunamehua)

Sekoitetaan kaikki aineet sekaisin. Pursotetaan piparin pursottimella pellille. Paistetaan 200 asteessa 8-12 minuuttia.

Valkosuklaaleivokset ja sama gluteenittomana

Mieheni viimeisimpiin valmistujaisiin näitä. Meillä on melkoisen runsaasti vanhoja metallisia leivosvuokia, joita en aikaisemmin ollut kokeillutkaan. Pelkäsin, että niistä ei mikään irtoa, mutta vain muutama vajaasta kolmestakymmenestä hajosi, harmittavan vähän jopa, olivat meinaan aikast hyviä nuo kuoretkin..

Kuoria tulee vajaa kolmekymmentä, vuuan koosta riippuen, täytettä hieman runsaammin, riippuen kuinka täyteen leivokset täyttää, puolikkaalla annoksellakin melko monta täyttää..

Taikinakuori
200g voita
1 ½ dl sokeria
1 muna
5dl vehnäjauhoja

Valkosuklaatäyte
4(-5)dl  kuohukermaa (muuta vispautuvaa)
400g tuorejuustoa ( laitoin kaksi Pirkan hieman pienempää purkkii.)
300g valkosuklaata
½ dl sokeria
4 liivatelehteä
tilkka vettä

Koristeluun
tummaa suklaata

Valmistetaan  pohjat. Vatkataan voi ja sokeri, jonka jälkeen joukkoon vatkataan vielä muna. Lopuksi jauhot, kunnes taikina käsissä pyöriteltävää, eikä kamalasti tartu.

Metallivuokien tulee olla todella hyvin voideltuja, muutkin sopivan kokoiset vuuat käy. Taikinasta otetaan pieniä nokareita ja levitetää huolellisesti vuuan pohjaan ja seinämiin. (Sopivan määrän huomaa nopeasti, ohut kerros kaikkialle, vajaa ruokalusikallinen minun vuokiini meni.)

Vuuat paistetaan 175 asteessa noin 12 minuuttia, värin ei juurikaan tarvitse muuttua kypsyessä. Vuuat poistetaan varovasti ennen kuin kokonaan jäähtyvät, haarukka on kelpo apuväline.

Valmistetaan täyte vatkaamalla kerma, lisätään muut aineet: suklaa sulatettuna vesihauteessa ja liivate liuotettuna.

Täyte on hieman jämäkkää, joten pursottamalla lopputuloksesta tulee kauniimpi, tuki lusikallakin onnistuu. Eli täytetään kaikki kuoret.

Lopuksi sulatetaan suklaa. Kun leivokset ovat vierekkäin pellillä,  heilutellaan suklaalusikkaa niiden yläpuolella sopivan koristelun aikaansaamiseksi. Itse käytin ylijääneen tumman suklaan gluteenittomaan leivokseen. (siitä kuvien jälkeen.)

Gluteeniton leivos

Sekoitin aikaisemmista jääneen tumman suklaan lopun täytteen joukkoon, tämä ei tietenkään välttämätöntä, mutten poiskaan halunnut heittää.

Pohjan tein gluteenittomasta dominotyylisestä keksistä, murustin keksin ja lisäsin joukkoon täytettä, kunnes massa oli helposti muotoiltavissa.

Käytin vuokana korkeaa pyöreää muottia, johon laitoin voipaperia pohjaan ja reunoille. (Tämä ei mene uuniin ollenkaan.)

Pohjalle keksimassa, seuraavaksi massa ohjeen mukaan, tai yli jäänyt massa (pursottamalla kipassa oleva pysyy gluteenittomana, jos täytteen lusikoi vuokiin kannattaa ottaa gluteenittoman täyte heti erikseen.)

Leivos laitetaan jääkaappiin jäähtymään ja irrotetaan vuoka ja voipaperi varovasti. Reunat jäävät rumiksi, joten vaativat koristelun. Itse pursotin tummaa suklaata, kun sitä jäi taas yli muista juhlaleivonnaisista.

Mariannejuustokakku

Hyvää oli, ulkonäössä tosin parantamisen varaa.. Mieheni irrotti irtopohjavuuan, ei ollut kovin tarkka, eikä kakkukaan kunnolla vielä jähmettynyt. Kuvaamaan pääsin vasta vieraiden lähdettyä, eikä paljoa kuvattavaa ollut jäänyt jäljelle. No kuva onneksi valehtelee, eikä tästä huomaa, että tuo on vain pikkupala pienen kahvikupin aluslautasella.  Ekaa kertaa sekoitin liivatejauheen sulan suklaan joukkoon, helppoa ja hyvin toimi (oli jo jähmettynyt, kun vieraiden lähdettyä leikkelin). Ohje mukailee aikaisempaa tuorejuustokakkuohjetta.

Mariannejuustokakku
Pohja
200g digestive keksejä
70g juoksevaa margariinia ( tai sulatettua)

Täyte
2 tai 2 1/2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
(hieman kahvia, jos käytetään liivatelehtiä, muuten ei välttämätöntä, itse en käyttänyt)
½  dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä tai ohjeen mukaisesti liivatejauhetta

1 levy Fazerin Marianne suklaata
(pinnalle Mariannerouhetta)

Murennetaan keksit ja murujen / jauheen joukkoon sekoitetaan margariini. Painellaan seos irtovuuan pohjalle. Käytän lasipohjaista, mutta muussa tapauksessa esim voipaperilla peitettyyn. Annetaan pohjan olla vähintään puolisen tuntia jääkaapissa. Valmistetaan täyte. Vatkataan kerma, joukkoon tuorejuusto ja sokerit. Sulatetaan suklaa, jonka joukkoon liivatejauhe(, tai vedessä liotetut liivatelehdet kahvin joukkoon ja kahvi ja sula suklaa lisätään erikseen täytteeseen). Kun kaikki täytteen aineet sekoitettu tasaiseksi, lisätään se pohjan päälle tasaiseksi pinnaksi, annetaan kovettua muutaman tunnin jääkaapissa. Mariannerouheeni olivat loppu, muuten olisin niitä kakun päälle sirotellut, tai vaikka piparkakkumuotilla kivaan muotoon.

Lumoavat keksit

Tyttöni sai joululahjaksi Prinsessojen keittokirjan. Synttäreilleen tehtiinkin lumoavia keksejä. Lasten kanssa tehtiin taikina ja koristelun saivat hoitaa kahdestaan, pikkuveli osallistui vain syömällä. Tehtiin kaksinkertainen annos, mutta muistin muvata vasta kun nämä muutamat olivat enää jäljellä.

Lumoavat keksit 25 kpl
125g margariinia
3dl sokeria
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
4,5dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
ja kaikenmoista koristetta

Vatkataan rasva, sokeri, munat ja vaniljasokeri vaahdoksi. Siivilöidään joukkoon yhteen sekoitetut kuivat aineet. Lusikoidaan kokkareita pellille, koristellaan esimerkiksi karkeilla. Paistetaan 175 asteessa, itselläkesti noin 11minuuttia, vaikka ohje ehdotti hieman lyhyempää aikaa.

Banaanikakkuja

Tyttöni sai synttärilahjaksi pienen kakkuvuuan (mikäs torvivuoka se oikealta nimeltään onkaan). Seuraavia synttärivieraita varten saivat molemmat vanhemmat lapset tehdä oman kakun ja vielä kolmas tehtiin samalle päivälle syötäväksi. Tässä lopussa kuva molemmista kakuista, ennen roskiin heittämistä. Sairastuttiin samana päivänä mahatautiin, vieraita ei tullutkaan, eikä omalla perheelle oikein makea kakku maistunut. Kolmannen kakun kuorrutimme maitosuklaalla ja se sentään tuli syötyä. Hyvää oli, ohje suoraan iloleipureiden nettisivuilta, tähän vuokakokoon tarkoitetussa koossa.

75g margariinia
1 muna
½dl sokeria
1 banaani
1,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

Vaahdotetaan margariini ja sokeri, lisätään joukkoon muna, soseutettu banaani ja jauhot joiden joukossa leivinjauhe ja kardemumma, sekä sulatettu ja jäähtynyt rasva. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paistetaan 200 asteessa, uunin alaosassa 15-20min.

Päällä sulatettu ja värjätty valkosuklaa, jonka päällä maitosuklaata.

Tässä kuorrutteena mehulla ja punajuurella värjättyä valkuaista ja tomusokeria. Tämän ulkonäkö hieman kärsi viikon jääkaappisäilytyksessä. No ei kuvakaan huippuluokkaa.

Suklaasydämiä ja sähkötön suklaakakku

Tahdoin joululahjaksi hävyttömän kalliin silikonimuotin ja sain, kiitos äiti. Olen tästä mahdottomasti tykännyt ja melkoisen monta levyä suklaata jo sulatellut. Tässä ensimmäisiä tuotoksia. Konvehtikoko vanhoilla muoteilla.

Tiesinkin heti, millaisen suklaakakun teen tapaninpäivän vierailulle, suklaatuorejuustokakku, suklaapäälisellä ja suklaasydämillä. Meillähän häipyi sähköt heti aamulla ja palasivat sitten vasta seuraavana. Hyvin tuo onnistui ilmankin. Kahvi keitettiin pannussa puuhellalla, kerman vatkasin käsin ja joka välissä vein kakun irtopohjavuokineen muovipussissa pihalle. Tarjotin on kamala, mutta sillä on tarinansa ja saimme sen jäämään isäntäperheelle. (Ohjeen jälkeen vielä kuva samalla ohjeella tehdystä kakusta)

Suklaakakku

pohja

n 130g joulupipareita

½ dl juoksevaa margariinia

täyte

200g maustamatonta tuorejuustoa

2½ dl flora kuohua

½ dl kahvia

½dl sokeria

300g tummaa suklaata, joista osa koristeeseen

liivatejauhetta sopivasti, noin 1½ tl

Valmistetaan pohja, murennetaan piparit ja joukkoon sopivasti margariinia. Seos irtopohjavuualle ja jääkaappiin (pihalle) jähtymään.

Vatkataan kerma, tuo kuohu vatkaantuu nopeasti käsinkin, joukkoon juusto ja sokeri. Sulatetaan suklaa, osasta pursotetaan vuuan kokoiselle leivinpaperille kuvio, tai sulatetaan vain 250g suklaata. Lisätään hieman jäähtynyt suklaa seokseen ja lopuksi kahvi, johon liivate on hyvin sekoitettu. Levitetään täyte pohjan päälle ja taas jähtymään. Kun pohja on hieman kovettunut, voidaan kumota suklaakuva kakulle. Suklaan kunnolla kovetuttua poistetaan paperi.

Tässä vielä kuva samanlaisesta uudenvuodenkakusta.Luulee olevansa perhoskakku..

Joulupipareita

Tehtiin taas pipareita, lasten ehdoilla. Lapset jaksoi leipoa niin pitkään, kuin kahdesta taikinasta leivottiin. Varsinkin vajaa 3-vuotiaan teokset oli melkoisia pullia, mutta paksuimpia ja läpinäkyvimpiä lukuunottamatta kaikki paistettiin.

Kuusi on 5-vuotiaan tekemä, tästä olen melko ylpeä, no kokosin itse, mutta koristelut siis. Molemmat saivat läiskiä karkit toiseen katon puolikkaaseen. Erityisesti pyytäisin kiinnittämään huomiota ikkunassa olevaan kolmeen muumikarkkiin, joista ainakin osa on väärin päin, muumeja ovat nuo katolla ja katon harjallakin sijaitsevat hedelmäkarkit.

Koristelivat melkoisesti pipareitakin, jätin kuvasta pois mm ne mihin neiti hiukan pursotti vaaleanpunaista ja pinoi märkänä yhteen. Tuli aikast erikoisia, vaikka koitin niitä pelastella, paljon syötäviä itselle..

Tässä muutama kokeiluni, nyt tekis mieli tehdä lisää, kun on hiukan harjoitellut. No meillä ei tarvita enempää tälle joululle. Tein kaksi eri taikinaa, ihan hyviä olivat, tavallisia. Laitan tähän linkit, mutta meillä on varmaan eri ohjeella taas ensi vuonna, etsin sitä oikeaa vielä. Makupaloja ohje ja Kotikokki ohje.

Pitää vielä kertoa, että meillä piti olemman kirkkaanpunaista ja kirkkaanvihreää väriä, mutta mm huonon sään vuoksi ei ollut. Vihreä tehtiin keltaista ja sinistä sekoittamalla, mutta punainen on punajuuresta. Jos tuollaista vaaleanpunaista haluaa, tuntuu tulevan täydellistä, melko pienestä määrästä punajuuripurkin mehusta.

Kokeellisia joulutorttuja

Meillä ei suuremmin tehdä joulutorttuja. Pasteijoita tehdessä loppui kuitenkin täyte kesken, joten lopusta teinkin joulutorttuja. Ainakin melkein joulutorttuja, luumumarmeladin sai korvata omenahillo. Samalla sitten kokeilin erilaisia tapoja taitella torttuja.

Kaksi vasemman puolista ovat samoin leikattuja, mutta eri tavalla taitellut. Ylin on perinteinen, mutta lisäsin siihen tuollaisen pienen tähden, mikä näkyy huonosti tässäsurkeassa kuvassa. Alimmainen on melkein perinteisesti leikattu. Keskimmäinen ja oikean puolinen on painettu muotilla, mistä tulee neljä pikkukuviota, kuten se ylimmäisen tähti. Vasen alareuna on suosikkini, niitä meillä jos vielä tälle joululle teemme. Niin ja oman puun omenoiden hillo oli ihan kelpoa, valui tosin marmeladia enemmän.

Suklaajuustokakku

Suklaista tuorejuustokakkua Papun innoittamana. Vähän piti tietysti muokkailla ja kun en ohjetta niin lueskellut, kuin jälkikäteen, tuli vähän eri järjestyksessäkin aineita lisäiltyä.. Koristeluidea NonparEllilta.

Suklaajuustokakku
pohja
120g Digestivekeksejä (reilu puolikas pakettia, mikä kaapissa sattui olemaan)
50g juoksevaa margariinia (semmoset pari töräytystä)
täyte
100g tummaa suklaata
100g maitosuklaata
4dl vispikermaa
½ dl sokeria
400g maustamatonta tuorejuustoa
2tl liivatejauhetta (tai 4 lehteä)
½dl kahvia
päälliseen
100g suklaata
Murennetaan keksit, sekoitetaan joukkoon margariini ja painellaan murut irtopohjavuokaan (halkaisija n 26cm). Tarvittaessa leivinpaperilla vuorattuun. Laitetaan odottamaan jääkaappiin. Valmistetaan täyte: Vatkataan kerma, joukkoon juusto, sokeri, sulatettu suklaa 200g, sekoitetaan. lisätään liivatejauhe kuuman kahvin joukkoon ja vatkataan kahvi ohuena nauhana täytteen joukkoon. Kaadetaan täyte pohjan päälle ja laitetaan jääkaappiin.

Tällaisen suklaakoristelun tein ensimmäistä kertaa, mutten taatusti viimeistä. NonparEllin sivuilla on ohje tähän. Lyhykäisyydessään: Leikataan kakun kokoinen pala leivinpaperia, johon pursotetaan sulaa suklaata. Hieman jäähtyneenä kumotaan suklaa kovettumaan kakun päälle. Paperin voi poistaa, kun suklaa on kovettunut. Kokeiluni oli tuollainen epämääräinen kukkanen, seuraavalla kerralla huolellisemmin ja ohuempana nauhana, sillä suklaa ei meinannutkaan katkeilla paperia poistettaessa. vaikka tuota pelkäsin ja varmuuden vuoksi tuollaisen paksun tein.

Minttumuffinssit

Tällä kertaa ei tehty isänpäiväksi kakkua, vaan muffinseja. Olin nähnyt mahtavan After eight idean Kirsin keittiössä blogissa, joten pakko oli testata. Vielä en ole löytänyt sitä taivaallisen ihanaa muffinssiohjetta, joten tällä kertaa kokeilin Kinuskikissan kovasti kehuttua ohjetta. Alkueräisestä poiketen tein näitä patkiksistä, suunnilleen näin..

Nämä paranivat vanhetessaan, eivät toki montaa päivää ehtineet vanheta, mutta jäähtyneenä maistuivat jo kovin erilaisilta..

Minttumuffinssit (20 pientä)
150g pätkiksiä (tein irtokarkkina myydyistä, pussillinen on varmasti sopiva määrä valmiiksi pakattuja)
150g margariinia
1½dl sokeria
2 munaa
3½ dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
3rkl kaakaojauhetta
1½ dl maitoa
Koristeluun After eight suklaata noin 20 kpl

Ensin laiteoin 5-vuotiaan paloittelemaan pätkiksiä veitsellä, n 70g. Laitettiin keskelle kokonaisia ja hieman pienempiä palasia. Jos pätkiksiä rajallinen määrä, niin kannattaa jättää nyt sopiva määrä erikseen.

TAI

Jos pätkikset kormaa, esim toisella suklaalla, ruohitaan / paloitellaan sitä sopiva määrä 70-100g.

Vaahdotetaan rasva ja sokeri, lisätään munat yksitellen. Yhdistetään kuivat aineet ja lisätään joukkoon nesteen kanssa vuorotellen.  Lopuksi sattumat (suklaat) joukkoon.

Laitetaan puolet taikinasta vuokiin, esim lusikalla. Käytin perus muffinssivuokapeltejä, joissa Ullan unelmasta tapaamisessa saadut paperivuoat. Taikinasta ei ihan riittänyt kahteen 12kpl vuokaan. Taikinan päälle pätkikset ja loppu taikina päälle. Uuniin 225 ja meillä 15min.

Heti uunista otettua After eight suklaat äälle pehmenemään. Ripottelimme tuollaisia vihreitä palloja vielä sulaneiden suklaiden päälle. (Nekin Ullan unelman lahjuksia.)

Lihapiirakoita ja marjallisia versioita

Olin tiistaina Satakunnan leivonta- ja ruokabloggaajien tapaamisessa. Oikein oli mukava tapaaminen ja äärettömän mukavia ihmisiä blogien takaa tapasin, niin ja saatiin kaikkea kivaakin. Loppuun lisää näistä, tässä ensimmäisiä kokeiluja. Iloleipurilta saimme hienon sydänpiirakkavuoan, pullasudin ja kaapimen, sain tosin näitä kaikkia kaksin kappalein, sillä voitin samanlaiset vielä yli jääneiden arvonnassa.

Piirakat tein synttäritarjottavaksi, paketissa tulleella ohjeella piti tuleman noin 8kpl, joten tein sitten kolminkertaisen ohjeen, kunnes huomasin, ettei minulla ole jääkaapissa voita ja margariinia, kuin puoli kiloa. Ohjeessa yhteen annokseen tuli 250g. Laitan tähän ohjeen niin kuin sitä muokkailin, mutta pienempänä, sillä näitä tuli aivan valtavasti. Täytteeseen en osaa tarkkoja määriä antaa, sillä tein tosiaan suuremman määrän kerrallaan ja osan piirakoista täytin marjoilla.

Lihapiirakat
7dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2rkl sokeria
200g voita
1dl vettä

täyte:
jauhelihaa
keitettyä riisiä
juustoraastetta
muna
suolaa
mausteita (pippuria, käytin Santa Marialta saamaamme metsäistä maustesekoitusta)
ketsuppia

Sekoitetaan kuivat aineet ja nypitään / sekoitetaan joukkoon rasva. Taikinan joukkoon lisätään varovasti vettä, sekoitetaan kunnes taikina on hyvän tuntuista, eikä tartu kiinni. Itse jouduin vielä lisäämään vehnäjauhoja, kun liian innokkaasti kaadoin veden joukkoon. (Alkuperäisohje neuvoo kelmuttamaan ja litistelemään taikinaa ja pitämään pitkään jääkaapissa.) Taikinan laitoin pariksi tunniksi jääkaappiin,jonka jälkeen kaulitsin taikinan melko ohueksi ja painoin siitä muotilla ympyröitä, jotka täytin muotin avulla täytteellä.

Täytettä mahtui yllättävän paljon piirakoihin ja tällä taikinalla tehtynä ainakin pysyivät hyvin kiinni. Jauhotin alapuolen muotista ja laitoin jauhoisemmat puolet aina ulkopuoliksi. Valmiit piirakat voidellaan ennen uunia. Paistoin 200 asteessa noin 20 minuuttia, aikaisemmin eivät saaneet kultaista väriä, toisaalta olisivat ehkä aikaisemmin jääneet pehmeämmiksi.

Tein tosiaan samasta taikinansta marjapiirakoita, kuten Iloleipureiden ohjekin ohjeisti. Laitoin jokaiseen piirakkaan yhden vadelman, alle kymmenen mustikkaa ja hivenen sokeria. Näistä tuli kauniimman näköisiä, siis niistä harvoista, jotka eivät valuneet yli. Toisaalta taisin pitää enemmän lihapiirakoista ja ne jääkaapistakin nopeammin hupenivat.Kiva oli muotti, seuraavaksi taidan kokeilla voitaikinan kanssa.

Sitten siihen tapaamiseen. Paikkana oli Hard Cake Cafe Nakkilassa. Saimme maistella myös neljää taivaallista kakkua, paikan valikoimasta. Osallistujia oli paikan pitäjän lisäksi kuusi meitä bloggajia, joista järjestely, ideointi ja kaiken muun vaivan olivat nähneet Papun kakkujen Pauliina ja Kirsin keittiössä Kirsi.

Kakkumaistelujen jälkeen ohjelmassa oli jutustelua, sekä Hellapoliisipelin pelailua. Peli oli mukavan monipuolinen ja sopi hyvin eritasoisille ruokatietäjille. Illan yhtenä huipennuksena oli pelin ja muiden sponsorilahjojen arpominen.

Tässä suoraan siskoltani, Lallatilaan ruokasivuilta luvalla varastettu lahjojen esittely:
Santa Marialta  metsäistä maustesekoitusta ja kanalle tarkoitettua maustekastiketta. Apetitilta paita, sakset, paistinlasta, reseptejä ja kynä. Dan Sukkerilta ruokosokerisiirappia. Iloleipurilta tosi hieno minipiirakkavuokasysteemi, kaavin ja pullasuti, Hellapoliisilta kyniä, superhienoja tulitikkuja (mustat tikut ja pinkki sytytyspää) ja lisäksi oli hellapoliisin uusi lautapeli, joka arvottiin tapaamisessa olleiden kesken ja itse voitin hellapoliisin hiirimaton arvonnassa. Dr.Oetkeriltä kakkumoussea ja reseptejä. Sitten vielä savustuspusseja kasviksille ja nyt on pakko myöntää etten ole varma oliko pussit apetitilta vai santa marialta.
Ullan unelmakin oli meitä bloggaajia muistanut, mutta paketti ei ollut ehtinyt ajoissa postiin, joten lahjuksi on siis tulossa vielä lisää :)

Paistopussit taisi olla Apetitilta ja Ullan Unelman lahjukset ovat jo saapuneet, muuten itse niitä nähnyt (Papun ja Kirsin blogissa niitäkin on esitelty). Mitäpä vielä, ainakin suuri kiitos tapaamisesta järjestäneille, osallistuneille ja lahjuksin sun muiden avulla meitä muistaneille. Itselle jäi päällimmäiseksi mieleen, miten mukavia ihmisiä kaikki osallistuneet olivat. Seuraan todella huonosti muita ruokablogeja, mutta nyt tiedän ihmiset näiden blogien takana, joten jatkossa käyn heidän uskomattomia luomuksiaan katselemassa. Suosittelen muillekin, lisään meinaan sivupalkkiin nämä ruokablogit, jahka kohta ehdin.

Tässä vielä kuva lahjuksista, arpajaisvoitoista ja uteliaan jalasta.

Omenoiden säilömistä

Tämän syksyn sato on jäänyt päivittämättä ja melkein kyllä kuvaamattakin. Melkoisesti kyllä säilöimme, hilloa ja pakastusta lähinnä. Sokeriton omenasose on ollut perheemme suosikki, kiitos siskoni neuvon.

Sokeritoon omenasose
Ensin poistetaan kannat ja huonot kohdat, sekä lohkotaan omenat. Laitetaan kattilan pohjalle hieman vettä (½-1dl, ettei omenat pala aluksi pohjaan). Omenoita keitellään hiljalleen kunnes pehmenevät ja alkavat soseutua. Tämän jälkeen mössö soseutetaan sauvasekottimella hienoksi soseeks
i. Puolessa tunnissa, omenoiden lisäämisestä, taisi olla soseutettavissa.

Koitimme käyttää koko omenasadon, tätä sosetta teimme suunnilleen 30 litrasta omenoita, sosettakin tuli siis melkoisesti. Pakastimme lähes kaiken, koska tämähän ei pitkään säily jääkaapissa. Pakastin sosetta pilttipurkkeihin, muovirasioihin, eri kokoisiin jääpalamuotteihin ja jopa silikonisiin suklaamuotteihin. Näistä tuli melkoisen kauniita, kuvassa on sydämiä puuron päällä. Puurossa näitä eniten käytetäänkin, kulutus on melkoista, kun kolme lasta syö puuron aamuin illoin (toki toisinaan muutakin puuron joukossa) jugurtin joukossa menee myös mainiosti.

Soseen joukosta kuoria ei huomaa ollenkaan, hieman luulen, ettei meillä kuorita ensivuonna hillo-omenoitakaan. Omenanlohkontavehje oli muuten näissä määrissä aivan ehdoton. Sellainen mekaaninen vehje, jolla painetaan omenan päälle  ja näin omena on lohkoina ja kanta irrotettuna.

Hillon ja soseen lisäksi tein omenamehua mehumaijalla. Mummuni tällaista mehua teki, mutten siltikään aikaisemmin ole uskaltautunut, omenamehu kun mukamas kuuluu tehdä puristamalla. Mehuun en poistanut kantoja, mutta puukolla lohkoin omenoita (jälkeenpäin ajateltuna taisi lohkonta olla turhaa). Mehun keittämisessä ei ollut mitään erikoista, hieman pidempään taisi kestää. Lopputulos oli noin 30 litrasta omenoita seitsemisen litraa mehua. Mehu oli todella hyvää ja älyttömän makeaa. Vettä tähän ei juurikaan voi lisätä, oikeastaan kaipaa vettä vain makeuden häivyttämiseksi.

Monen tunnin keittämisestä tuli siis alle kymmenen litraa mehua, mutta oikein hyvää. Vaivaa tästä ei juuri ollut, muovipulloissa ja kipoissa kaiken pakastimme. Tämänkin jatkojalostusta pohdein seuraavan syksyn varalle.. Jos kannat ja huonot kohdat poistaisi, voisi mäskin soseuttaa ja pakastaa samalla tavalla puuron joukkoon käytettäväksi. Säilöimme vasta loppusadon omenoita ja omenat olivat herkullisia ja makeita sellaisenaankin, jostain toisesta lajikkeesta ja aikaisemmin syksyllä tai keväällä makeutta tuskin olisi näin rutkasti ollut.